tiistai 16. joulukuuta 2014

Tyylin ja sävyn tutkiminen

Tyyli = puhujalle, kirjoittajalle tai aikakaudelle tyypillinen ilmaisutapa, jota leimaavat tietyt toistuvat (kielen) ominaispiirteet. (voi olla myös tekstilajille, foorumille, tilanteelle tyypillinen)
”Tyyli on sanomisen tapa, joka näkyy kaikilla tekstin tasoilla: sananvalinnoissa, lauserakenteissa, lauseiden pituudessa, esittämisen järjestyksessä ja jaksottelussa sekä sidostamisen keinoissa.” (Kieli ja tekstit 3 s. 14) Tyyli voi olla odotusten mukainen tai yllättävä, kohosteinen. 


Sävy = puhujan tai kirjoittajan äänen väri, jonka vastaanottaja havaitsee. Sävyä voit eritellä puhujan/kirjoittajan suhteena vastaanottajaan; puhujan/kirjoittajan suhteena asiaan; puhujan/kirjoittajan suhteena itseensä. 
Konventio  eli tyylikäytänne: miten mistäkin aiheesta on hyvä tai sopiva puhua ja kirjoittaa.



Tyylin ja sävyn tarkasteluun liittyviä tehtävätyyppejä:


-Erittele tekstin sävyä ja tyyliä


-Vertaa tekstien sävyä.


-Arvioi tekstin sävy- ja tyylivalintoja


-Osoita, mistä tekstin huumori/ironia syntyy


-Tee havaintoja tavasta, jolla kertoja kuvaa aihettaan


-Erittele tunnelman synnyttämisen keinoja katkelmassa


-Erittele ja arvioi kolumnin sävyä suhteessa tekstin tavoitteeseen ja julkaisupaikkaan


-Kirjoita tekstin pohjalta pakina


 
Voit joutua tutkimaan tyyliä ja sävyä suhteessa tavoitteeseen, tarkoitukseen, tilanteeseen, foorumiin, aikakauteen, vastaanottajaan, aiheeseen, käsittelytapaan, tekstilajiin, kirjoittajaan…


Suhteessa tavoitteeseen: Mikä on kirjoittajan ja tekstin tavoite? Tiedottaa, valistaa, vaikuttaa, taivutella, halventaa, pilkata, viihdyttää, huvittaa, tarjota elämyksiä, luoda taidetta… Missä ja miten tarkoitus näkyy? (tutki kieltä, ilmaisukeinoja)


Suhteessa tilanteeseen, tekstilajiin: tilanne ja tekstilaji vaikuttavat sävyn ja tyylin valintaan, sillä tekstilajeille ja tilanteille ovat kehittyneet omat sovitut käytänteensä (ns. tyylikonventiot). Yleensä teksti on tyyliltään ja sävyltään yhtenäinen (pakina on poikkeus). Miten teksti toteuttaa oman tekstilajinsa tai tilanteen edellyttämiä piirteitä? Mitä ne ovat? Miten tunnistat jonkin tekstin tietyn tekstilajin edustajaksi?


Suhteessa foorumiin: Mitä julkaisupaikka edellyttää tyyliltä ja sävyltä? Miten foorumin vaatimukset näkyvät tyylissä?


Suhteessa aikakauteen: Miten tekstissä näkyvät aikakauden, tyylisuunnan piirteet?


Suhteessa vastaanottajaan: Miten vastaanottaja on huomioitu tyyli- ja sävyvalinnoissa? Kenelle suunnattu tyylin ja sävyn perusteella?


Suhteessa aiheeseen: Miten kirjoittaja kirjoittaa aiheesta? Mitä tyyli- ja sävyvalintoja on tehnyt?


Suhteessa kirjoittajaan (itseensä): Miten kirjoittajan minä näkyy? Onko esillä vai taustalla jne.?


 
Tyylin nimeämisiä


-Realistinen = arkitodellisuuden tarkkaa kuvausta


-Romanttinen tai estetisoiva = tunteita, esteettisiä elämyksiä, sisäistä todellisuutta korostava


-Naturalistinen= rumaan ja vastenmieliseen huomion kohdistava, äärirealistinen


-Dekoratiivinen= koristeellinen, maalaileva


-Pohdiskeleva, poleeminen, juhlallinen, parodinen, humoristinen, ironinen, sarkastinen…


-Kohosteinen = tietyt tyylipiirteet nousevat esiin – vastakohtana huomaamaton


-Arkinen: lyhyet lauseet, yksinkertaiset rakenteet, arkinen sanasto, puhekieltä, konkreettisia sanoja, sävy voi vaihdella, olettaa lukijan läheiseksi, tuo itsensä esille, ystävien ja tuttujen kesken


-Muodollinen: pitkät lauseet, virkkeet, laaja sanasto, erikoissanastoakin, abstraktisia sanoja, vakava sävy, ei luo läheistä suhdetta lukijaan, ei tuo itseään esille, ammatti- ja asiantuntijakieltä


 


Tyyli voi olla


odotuksenmukaista – yllättävää, kohosteista


tunteikasta – asiallista


tuoretta – kulunutta (kliseistä)


arkista – juhlavaa


humoristista, rentoa, leikillistä – vakavaa


objektiivista (neutraalia) – subjektiivista (esim. kärkevää, pilkallista)


tekstilajisidonnaista – sitä rikkovaa


 


Kohosteinen tyyli kiinnittää huomiota poikkeamilla, toistolla, vahvistus- ja voimasanoilla, omaperäisillä sanoilla, äännemaalailulla jne.


 


Tyyliä (ja kieltä) tutkitaan äännetasolle, sanatasolla, lauseketasolla, virketasolla, koko tekstin tasolla


-äännetaso: sointuisuus, toisto, onomatopoeettisuus


-sanataso: minkä alan sanastoa, sanaverkot, kielikuvat, synonyymit, toisto, abstraktisuus, konkreettisuus, tuoreus, kuluneisuus, vierasperäisyys, retoriset keinot, fraasit


-lauseketaso: kielikuvat, vertaukset, upotukset, retoriset keinot


-lause- ja virketaso: rytmi, lyhyet, pitkät, yksinäislauseet, yhdyslauseet, lausetyypit (toteamus, käsky, kysymys), sanajärjestys, aktiivi-passiivi  runsas, vuolas, polveileva, niukka, lakoninen, ytimekäs tyyli


-tekstin kokonaistaso, -rakenne: osat, sidosteisuus, etenemistapa, tekstityypit tai kerrontamuodot, tyyli suhteessa tekstilajiin, konventiot (typografiset keinot = lihavoinnit, kursivoinnit, muut)


 


Tutki tyyliä ja sävyä tehtävänannon mukaisesti sen antamista näkökulmista.


-Tekstitaitotehtävässä aluksi lyhyt nimeäminen ja jokin tehtävänannon mukainen (keskeinen) huomio. Enemmän kuin yksi virke aloitukseen.


-Ryhmittele käsittelyosassa päätelmäsi ja havaintosi kappaleiksi, johdonmukaisesti eteneväksi kokonaisuudeksi. Aloita uusi kappale tärkeällä, kokoavalla päätelmällä tai havainnolla ja todenna se tekstistä otettujen esimerkkihavaintojen avulla. Tyylivalintojen perusteita voit etsiä (tehtävänannon rajaukset muistaen) tekstin kontekstista, lajista, lajikonventiosta, tavoitteista jne. Käytä käsitteitä ja termejä. Referoiminen ei riitä!


-Vältä turhaa asiatoistoa.


-Kirjoita hyvällä, tiiviilllä yleiskielellä ja asiatyylillä.


-Otsikoi tehtävänannon mukaisesti.


-Erillinen lopetus ei ole välttämätön.


 


(Ironia: salaiva, lausumalla tarkoitetaan päinvastaista, kuin mitä sen sisältö ilmaisee; lausumassa on jotakin odotuksenvastaista; rinnastaa asioita, joita ei yleensä liitetä toisiinsa.


Sarkasmi: pureva iva – vakavampaa kuin ironia, ilmaisee usein suuttumusta, inhoa, halveksuntaa, keinoina loukkaava liioittelu tai vähättely


Parodia: ivamukaelma)

perjantai 12. joulukuuta 2014

Kommentti

Kommentti on tekstilaji, jossa kirjoittaja esittää näkemyksiään aiemmin sanotusta, tässä tapauksessa
– Tekstin otsikko voi olla joko itse laadittu tai tekstilajin nimi.



– Kommentin tulee jatkaa keskustelua, ja sen pitää nimenomaan ottaa kantaa, ei referoida tai taustoittaa pohjatekstejä. Siinä pitää siis olla selvä teesi.



– Kommentoinnin kohteeksi voi valita pohjateksteistä pienemmän tai suuremman asian, myös huomionarvoisen tai kiinnostavan yksityiskohdan. Jos näkökulma on määrätty tehtävänannossa, on toimittava sen mukaan. Kommentissa mainitaan pohjateksti, johon otetaan kantaa. Lähdeviitettä ei välttämättä tarvita.



– Kommentoija voi olla samaa tai eri mieltä kirjoittajien kanssa. Hän voi vahvistaa valitsemaansa asiaa tai olla kriittinen.



– Kommentti on lyhyt. Sen pituus on yleensä annettu. Sanamäärän selvä ylittäminen tai alittaminen (noin 10%) vähentää pisteitä.



– Tyyliltään kommentti on yleensä asiatyyliä. Huomioi kuitenkin pohjatekstin tyylilaji ja foorumi.



– On mahdollista kirjoittaa omissa nimissään tai ottaa jokin rooli. Kommentti allekirjoitetaan.
(Ohjeet ÄOL:n laatimat)