tiistai 16. joulukuuta 2014

Tyylin ja sävyn tutkiminen

Tyyli = puhujalle, kirjoittajalle tai aikakaudelle tyypillinen ilmaisutapa, jota leimaavat tietyt toistuvat (kielen) ominaispiirteet. (voi olla myös tekstilajille, foorumille, tilanteelle tyypillinen)
”Tyyli on sanomisen tapa, joka näkyy kaikilla tekstin tasoilla: sananvalinnoissa, lauserakenteissa, lauseiden pituudessa, esittämisen järjestyksessä ja jaksottelussa sekä sidostamisen keinoissa.” (Kieli ja tekstit 3 s. 14) Tyyli voi olla odotusten mukainen tai yllättävä, kohosteinen. 


Sävy = puhujan tai kirjoittajan äänen väri, jonka vastaanottaja havaitsee. Sävyä voit eritellä puhujan/kirjoittajan suhteena vastaanottajaan; puhujan/kirjoittajan suhteena asiaan; puhujan/kirjoittajan suhteena itseensä. 
Konventio  eli tyylikäytänne: miten mistäkin aiheesta on hyvä tai sopiva puhua ja kirjoittaa.



Tyylin ja sävyn tarkasteluun liittyviä tehtävätyyppejä:


-Erittele tekstin sävyä ja tyyliä


-Vertaa tekstien sävyä.


-Arvioi tekstin sävy- ja tyylivalintoja


-Osoita, mistä tekstin huumori/ironia syntyy


-Tee havaintoja tavasta, jolla kertoja kuvaa aihettaan


-Erittele tunnelman synnyttämisen keinoja katkelmassa


-Erittele ja arvioi kolumnin sävyä suhteessa tekstin tavoitteeseen ja julkaisupaikkaan


-Kirjoita tekstin pohjalta pakina


 
Voit joutua tutkimaan tyyliä ja sävyä suhteessa tavoitteeseen, tarkoitukseen, tilanteeseen, foorumiin, aikakauteen, vastaanottajaan, aiheeseen, käsittelytapaan, tekstilajiin, kirjoittajaan…


Suhteessa tavoitteeseen: Mikä on kirjoittajan ja tekstin tavoite? Tiedottaa, valistaa, vaikuttaa, taivutella, halventaa, pilkata, viihdyttää, huvittaa, tarjota elämyksiä, luoda taidetta… Missä ja miten tarkoitus näkyy? (tutki kieltä, ilmaisukeinoja)


Suhteessa tilanteeseen, tekstilajiin: tilanne ja tekstilaji vaikuttavat sävyn ja tyylin valintaan, sillä tekstilajeille ja tilanteille ovat kehittyneet omat sovitut käytänteensä (ns. tyylikonventiot). Yleensä teksti on tyyliltään ja sävyltään yhtenäinen (pakina on poikkeus). Miten teksti toteuttaa oman tekstilajinsa tai tilanteen edellyttämiä piirteitä? Mitä ne ovat? Miten tunnistat jonkin tekstin tietyn tekstilajin edustajaksi?


Suhteessa foorumiin: Mitä julkaisupaikka edellyttää tyyliltä ja sävyltä? Miten foorumin vaatimukset näkyvät tyylissä?


Suhteessa aikakauteen: Miten tekstissä näkyvät aikakauden, tyylisuunnan piirteet?


Suhteessa vastaanottajaan: Miten vastaanottaja on huomioitu tyyli- ja sävyvalinnoissa? Kenelle suunnattu tyylin ja sävyn perusteella?


Suhteessa aiheeseen: Miten kirjoittaja kirjoittaa aiheesta? Mitä tyyli- ja sävyvalintoja on tehnyt?


Suhteessa kirjoittajaan (itseensä): Miten kirjoittajan minä näkyy? Onko esillä vai taustalla jne.?


 
Tyylin nimeämisiä


-Realistinen = arkitodellisuuden tarkkaa kuvausta


-Romanttinen tai estetisoiva = tunteita, esteettisiä elämyksiä, sisäistä todellisuutta korostava


-Naturalistinen= rumaan ja vastenmieliseen huomion kohdistava, äärirealistinen


-Dekoratiivinen= koristeellinen, maalaileva


-Pohdiskeleva, poleeminen, juhlallinen, parodinen, humoristinen, ironinen, sarkastinen…


-Kohosteinen = tietyt tyylipiirteet nousevat esiin – vastakohtana huomaamaton


-Arkinen: lyhyet lauseet, yksinkertaiset rakenteet, arkinen sanasto, puhekieltä, konkreettisia sanoja, sävy voi vaihdella, olettaa lukijan läheiseksi, tuo itsensä esille, ystävien ja tuttujen kesken


-Muodollinen: pitkät lauseet, virkkeet, laaja sanasto, erikoissanastoakin, abstraktisia sanoja, vakava sävy, ei luo läheistä suhdetta lukijaan, ei tuo itseään esille, ammatti- ja asiantuntijakieltä


 


Tyyli voi olla


odotuksenmukaista – yllättävää, kohosteista


tunteikasta – asiallista


tuoretta – kulunutta (kliseistä)


arkista – juhlavaa


humoristista, rentoa, leikillistä – vakavaa


objektiivista (neutraalia) – subjektiivista (esim. kärkevää, pilkallista)


tekstilajisidonnaista – sitä rikkovaa


 


Kohosteinen tyyli kiinnittää huomiota poikkeamilla, toistolla, vahvistus- ja voimasanoilla, omaperäisillä sanoilla, äännemaalailulla jne.


 


Tyyliä (ja kieltä) tutkitaan äännetasolle, sanatasolla, lauseketasolla, virketasolla, koko tekstin tasolla


-äännetaso: sointuisuus, toisto, onomatopoeettisuus


-sanataso: minkä alan sanastoa, sanaverkot, kielikuvat, synonyymit, toisto, abstraktisuus, konkreettisuus, tuoreus, kuluneisuus, vierasperäisyys, retoriset keinot, fraasit


-lauseketaso: kielikuvat, vertaukset, upotukset, retoriset keinot


-lause- ja virketaso: rytmi, lyhyet, pitkät, yksinäislauseet, yhdyslauseet, lausetyypit (toteamus, käsky, kysymys), sanajärjestys, aktiivi-passiivi  runsas, vuolas, polveileva, niukka, lakoninen, ytimekäs tyyli


-tekstin kokonaistaso, -rakenne: osat, sidosteisuus, etenemistapa, tekstityypit tai kerrontamuodot, tyyli suhteessa tekstilajiin, konventiot (typografiset keinot = lihavoinnit, kursivoinnit, muut)


 


Tutki tyyliä ja sävyä tehtävänannon mukaisesti sen antamista näkökulmista.


-Tekstitaitotehtävässä aluksi lyhyt nimeäminen ja jokin tehtävänannon mukainen (keskeinen) huomio. Enemmän kuin yksi virke aloitukseen.


-Ryhmittele käsittelyosassa päätelmäsi ja havaintosi kappaleiksi, johdonmukaisesti eteneväksi kokonaisuudeksi. Aloita uusi kappale tärkeällä, kokoavalla päätelmällä tai havainnolla ja todenna se tekstistä otettujen esimerkkihavaintojen avulla. Tyylivalintojen perusteita voit etsiä (tehtävänannon rajaukset muistaen) tekstin kontekstista, lajista, lajikonventiosta, tavoitteista jne. Käytä käsitteitä ja termejä. Referoiminen ei riitä!


-Vältä turhaa asiatoistoa.


-Kirjoita hyvällä, tiiviilllä yleiskielellä ja asiatyylillä.


-Otsikoi tehtävänannon mukaisesti.


-Erillinen lopetus ei ole välttämätön.


 


(Ironia: salaiva, lausumalla tarkoitetaan päinvastaista, kuin mitä sen sisältö ilmaisee; lausumassa on jotakin odotuksenvastaista; rinnastaa asioita, joita ei yleensä liitetä toisiinsa.


Sarkasmi: pureva iva – vakavampaa kuin ironia, ilmaisee usein suuttumusta, inhoa, halveksuntaa, keinoina loukkaava liioittelu tai vähättely


Parodia: ivamukaelma)

perjantai 12. joulukuuta 2014

Kommentti

Kommentti on tekstilaji, jossa kirjoittaja esittää näkemyksiään aiemmin sanotusta, tässä tapauksessa
– Tekstin otsikko voi olla joko itse laadittu tai tekstilajin nimi.



– Kommentin tulee jatkaa keskustelua, ja sen pitää nimenomaan ottaa kantaa, ei referoida tai taustoittaa pohjatekstejä. Siinä pitää siis olla selvä teesi.



– Kommentoinnin kohteeksi voi valita pohjateksteistä pienemmän tai suuremman asian, myös huomionarvoisen tai kiinnostavan yksityiskohdan. Jos näkökulma on määrätty tehtävänannossa, on toimittava sen mukaan. Kommentissa mainitaan pohjateksti, johon otetaan kantaa. Lähdeviitettä ei välttämättä tarvita.



– Kommentoija voi olla samaa tai eri mieltä kirjoittajien kanssa. Hän voi vahvistaa valitsemaansa asiaa tai olla kriittinen.



– Kommentti on lyhyt. Sen pituus on yleensä annettu. Sanamäärän selvä ylittäminen tai alittaminen (noin 10%) vähentää pisteitä.



– Tyyliltään kommentti on yleensä asiatyyliä. Huomioi kuitenkin pohjatekstin tyylilaji ja foorumi.



– On mahdollista kirjoittaa omissa nimissään tai ottaa jokin rooli. Kommentti allekirjoitetaan.
(Ohjeet ÄOL:n laatimat)

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

tiistai 4. helmikuuta 2014

Draaman kaari

Draaman kaari tarkoittaa sitä, miten näytelmän (tai romaanin) juonta kehitellään eri vaiheiden kautta. Ensimmäinen vaihe on johdanto eli toiminnan esittely (alkujakso, saadaan tietää paikka, aika, keskeiset henkilöt, tilanne). Sitä seuraa ns. kiihdyttävä kohta, momentti, jossa toimintaa aiheuttava ristiriita alkaa kärjistyä (toiminnan keskittyminen). Sen jälkeen on huippukohta eli kliimaksi, jossa toiminta on kiihkeimmillään. Voi näytää siltä, että tavoite saavutetaan. Tämän jälkeen tulee yleensä käänne, jossa paljastuu tapahtumien lopullinen suunta. Lopuksi loppuratkaisu (käänne on jo osoittanut, onko lopetus onnellinen vai traaginen). Antiikin näytelmissä loppuratkaisua nimitettiin katastrofiksi, koska useimmiten loppu oli traaginen.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Lyriikka-tietoutta

Oheisen linkin kautta voit kerrata lyriikkaan liittyviä asioita
teletopelius

Runon osan lainaaminen:
 Runon osan lainaamisessa käytetään lainausmerkkejä, yhtä kauttaviivaa / osoittamassa, missä säe vaihtuu, ja kahta kauttaviivaa // osoittamassa, missä säkeistö vaihtuu. Tässä esimerkki.

Samuli Putron laulussa Laiska, tyhmä ja saamaton runon puhuja kyselee: "Kuin voi omena pudota noin kauas puusta? // Milloin ymmärrät kunnioittaa vanhempias? / Et voi odottaa että sulle tuodaan kaikki valmiina."

Jos lainauksesta jätetään jotain pois, se osoitetaan kahdella yhdysviivalla --. Esimerkiksi näin:
"En oo pettynyt, mietin vain / et minkä virheen tein, / -- / En oo surullinen , --."

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Mielipidetekstejä

Mielipidetekstien rakennemalleja
Mielipidetekstit
Vastineen ohjeet  (Muista allekirjoittaa vastine.)


VETOOMUKSEN PIIRTEET


-Vetoomus on yleisimmin jossakin mediassa julkaistu vaikuttamaan pyrkivä teksti,  jonka laatijat haluavat toimia jonkin asian, ilmiön tai vastaavan puolesta tai sitä vastaan. Laatijat näkyvät allekirjoittajina.  Tavallisesti myös yhteystiedot ovat näkyvissä. (Allekirjoittajat voivat olla yksityishenkilöitä, järjestöjä, viranomaistahoja.)


-Vetoomuksella on tavallisesti kohderyhmä, johon vedotaan (tarkempi kuin esim. julkaisufoorumin lukijakunta).


-Vetoomuksessa nostetaan esille johonkin asiaan, ilmiöön tai vastaavaan liittyvä puoli, johon pitäisi saada muutos. Kerrotaan esim. uhista, haitoista, vaikutuksista.


-Tavallisesti vetoomus sisältää toimintaohjelman.


-Vetoomuksessa hyödynnetään erilaisia vaikuttamiskeinoja (perustelutapoja ja retorisia keinoja; myös tekstin ulkoasulla ja väreillä  on merkitystä).


-Vetoomuksen otsikkona on usein kehotus tai iskulause (voi olla myös ”Vetoomus- -”).
-Vetoomus voi olla myös adressityyppinen (esim. kansalaisaloitteet, -adressit)

Referaatin kirjoittamisohjeita

Oheisissa linkeissä ohjeita
Referaatin kirjoittajan muistilista
Ohjeet lukion kurssille      Etälukion ohjeet
Ohjeita

Tekstitaitokokeeseen valmistautuminen

Kertaa oheisesta kokonaisuudesta vastaustekstin ohjeet. Kertaa asioita myös Särmän kurssivihkosta 8 ja Ylioppilastekstejä-kokoelmasta.



YO-KOKEESSA (ja preliminäärikokeessa)
Tule paikalle ajoissa (noudata sitä kellonaikaa, joka on annettu). Pukeudu lämpimästi. Varaa mukaan sellaisia eväitä, että energia riittää. Älä tuo kännykkää, älykelloa mukaan saliin/kirjoitustilaan. Ota mukaan selvää jälkeä jättävä muutama lyijykynä ja pyyhekumi ja viivotin.
Tässä vinkkejä tekstitaitokokeeseen valmistautumiseen.
Sinulla on aikaa kuusi tuntia, joten käytä se.
Kertaa 8-kurssilla läpikäydyt asiat.

-Vastaat viidestä tehtävästä kolmeen tehtävään. Aloita uusi vastaus uudelta paperilta (jos niin määrätään; aina kuitenkin uudelta sivulta). Vastauksia ei kirjoiteta puhtaaksi. Aloita vastaus muutama rivi omien henkilötietojesi ja koulun tietojen jälkeen. Muista merkitä otsikon eteen tehtävänannon numero. Vastauksen sopiva pituus on noin kaksi sivua, ellei tarkempaa sanamäärää ole annettu tehtävänannossa.
MUISTA YLIVIIVATA KAIKKI SELLAISET PAPERIT, JOITA ET TARKOITA ARVIOITAVIKSI VASTAUKSIKSI, MYÖS LUONNOSTELUPAPERIT. Oma nimi ja kokelasnumero kaikkiin papereihin. 


VASTAUSTEKSTIEN POHJUSTUS
-Lue huolellisesti tehtäväpaketin tekstit. Ensimmäisellä sivulla on yleensä myös pohjatekstien lähdetiedot. Ne kannattaa lukea, koska niistä voi tehdä päätelmiä tekstilajista, jollei sitä ole annettu itse tehtävän yhteydessä. Käytä täsmällistä tekstilajin nimitystä, jos mahdollista. Lue myös itse pohjatekstit huolellisesti ja oikein: kirjoittaja, tekstilaji, tekstin/kuvan nimi/otsikko, julkaisupaikka ja -aika, mahdollinen nimimerkki jne.
-Noudata tehtävänannon käskyjä: Selvitä ennen kirjoittamista itsellesi, mitä rajauksia, näkökulmia, käskyjä tehtävänannossa on ja mitä ne tarkoittavat. Älä valitse tehtävää, jonka käsitteitä et ymmärrä.
-Vastaustekstiä kirjoittaessasi voit olettaa, että lukija tuntee pohjatekstin, mutta siihen viittaaminen on kuitenkin hallittava ja siihen on viitattava. Päätelmät on todennettava pohjatekstin avulla.  Päätelmien tueksi joudut siis kuitenkin jonkin verran referoimaan  pohjatekstiä ja  ottamaan siitä esimerkkejä. Erityisesti kommentin ja vastineen kirjoittamisessa pohjatekstiä joutuu "kuljettamaan" mukana enemmän. Todentavat sitaattiesimerkit sopivat parhaiten kaunokirjallisuuspohjateksteihin. Sitaattien liikaa käyttöä on varottava. Käytä vastauksessasi täsmällisiä kielen ja kirjallisuuden käsitteitä.
-Kertaa viittaustekniikkaan kuuluvat käytänteet.


VASTAUSTEKSTIN RAKENNE:
-otsikointi: tehtävän numero ja päätelmiesi tulos
-aloittaminen: Ei laveaa esseemäistä aloitusta, mutta ankkuroinnissa on tarpeen pohjatekstin nimeäminen, myös tekstilajin - usein pitää mainita myös tekstin tavoite tai aihe tai teesi tai jopa ne kaikki - tämän pystyt päättelemään tehtävänannosta. Aloitukseen myös jo jokin päätelmä tai päätelmiä/tulos tai tuloksia tehtävänannon mukaisesti.
- käsittelysosa: Ryhmittele päätelmäsi ja todenna ne, älä kirjoita pelkkää luettelomaista vastausta. Jos on vertailutehtävä, pitää vertailla lomittain/rinnakkain ja pitää löytää sekä yhtäläisyyksiä että eroja.) Ansioksi katsotaan selkeästi jäsennelty rakenne.
-lopettaminen lyhyt yhteenveto, ei tarvitse kerrata jo sanottua, ei esseemäistä lopetusta ; lopetus ei ole vättämätön

-VASTAUSTEKSTIN KIELI: hyvää, kirjoitettua yleiskieltä, neutraalia asiatyyliä. Kirjoita selvällä käsialalla joka riville. Jos sinusta tuntuu, ettet hallitse oikeinkirjoitusseikkoja, kertaa niitä. Alkukirjaimet, yhdyssanat, pronominien käyttö, välimerkit, kongruenssi jne. on hallittava. Oikeinkirjoitusharjoituksia löydät esimerkiksi seuraavilta sivuilta
http://users.edu.turku.fi/mmaalto/oikeinkirjoitus.ht m
http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kielenhuolto/oikeinki rjoitus/yhteen_vai_erikseen/c1harjYhteen2.htm
http://peda.net/veraja/siilinjarvi/ahmo/opetus/oppiaineet/aidinkieli/kielenhuolto)



TEKSTITAIDON KOKEEN ARVIOINTIKRITEERIT ovat Ylioppilastekstejä 2016 -kirjan loppupuolella ja myös YTL:n sivuilla.

-VASTAUSTEKSTIN PITUUS  on noin 2 sivua, voi olla pidempikin. Jos sanamäärä on annettu tehtävänannossa, sitä pitää noudattaa.
-KÄSITTEIDEN KÄYTTÖ: Käytä tarvittavia käsitteitä, kun tutkit annettua tekstiä. Todenna päätelmäsi ja havaintosi.

-TEHTÄVÄTYYPIT
Kertaa erilaisia tehtävätyyppejä, niin että tiedät, mitä niissä pitää tehdä. Tavallisimpia:
-Tekstin osat, tekstin rakentuminen, osien tehtävä kokonaisuudessa
-Mistä tekstin tunnistaa oman tekstilajinsa edustajaksi?
-Miten mielipidetekstissä perustellaan ja vaikutetaan? (perustelutavat = argumentointi ja niitä tukevat retoriset keinot ja tekstuaaliset (kielelliset) keinot. Perusteluja ja vaikuttamiskeinoja tutkitaan yleensä suhteessa teesiin ja tavoitteeseen. Niitä voi joutua myös arvioimaan.
-Julkaisufoorumiin ja kohderyhmään liittyvät tehtävätyypit.
-Osaathan kirjoittaa referaatin, tiivistelmän, yleisönosastokirjoituksen, vastineen, kommentin, vetoomuksen ja myös tarvittaessa kirjeen tai puheen, jos sellaista pyydetään.
-Mainoksen tai sen osien tutkiminen, erittely, perustelutapojen ja vaikutuskeinojen arvioiminen.
-Kaunokirjallisuuteen liittyvät tehtävät ovat usein erittelytehtäviä, joissa pitää tutkia tekstin teemoja, rakennetta, kertojaa/puhujaa, kerrontaa, motiiveja, symboleja, allegorisuutta, kieltä, kuvakieltä, tyyliä, sävyä, rytmiä, henkilösuhteita. Usein on myös vertailutehtäviä. Henkilökuvan tutkiminenkin voi tulla kyseeseen.
-Voit joutua tutkimaan tekstin tyyliä ja sävyä, konteksteja, vastakkainasetteluja, rinnastuksia. Viime kevään perusteella edellytetään hallittaviksi myös tyylisuuntien piirteet (esim. realismin, romantiikan, modernismin. Esim. Mitä modernin proosan piirteitä on tekstissä?)
-Varmista, että osaat kaunokirjallisuuden viittaustekniikan ja sitaattien ottamisen menetelmät (erityisesti runoista).
-Silloin tällöin on ollut myös kuviin liittyviä tehtäviä: valokuviin, lehtikuviin, taidekuviin, sarjakuviin, pilakuviin.

Tyylin ja sävyn tutkiminen


 

Tyyli = puhujalle, kirjoittajalle tai aikakaudelle tyypillinen ilmaisutapa, jota leimaavat tietyt toistuvat (kielen) ominaispiirteet. (voi olla myös tekstilajille, foorumille, tilanteelle tyypillinen)

”Tyyli on sanomisen tapa, joka näkyy kaikilla tekstin tasoilla: sananvalinnoissa, lauserakenteissa, lauseiden pituudessa, esittämisen järjestyksessä ja jaksottelussa sekä sidostamisen keinoissa.” (Kieli ja tekstit 3 s. 14) Tyyli voi olla odotusten mukainen tai yllättävä, kohosteinen. 

Sävy = puhujan tai kirjoittajan äänen väri, jonka vastaanottaja havaitsee. Sävyä voit eritellä puhujan/kirjoittajan suhteena vastaanottajaan; puhujan/kirjoittajan suhteena asiaan; puhujan/kirjoittajan suhteena itseensä. 
Konventio  eli tyylikäytänne: miten mistäkin aiheesta on hyvä tai sopiva puhua ja kirjoittaa.


Tyylin ja sävyn tarkasteluun liittyviä tehtävätyyppejä:

-Erittele tekstin sävyä ja tyyliä

-Vertaa tekstien sävyä.

-Arvioi tekstin sävy- ja tyylivalintoja

-Osoita, mistä tekstin huumori/ironia syntyy

-Tee havaintoja tavasta, jolla kertoja kuvaa aihettaan

-Erittele tunnelman synnyttämisen keinoja katkelmassa

-Erittele ja arvioi kolumnin sävyä suhteessa tekstin tavoitteeseen ja julkaisupaikkaan

-Kirjoita tekstin pohjalta pakina

 
Voit joutua tutkimaan tyyliä ja sävyä suhteessa tavoitteeseen, tarkoitukseen, tilanteeseen, foorumiin, aikakauteen, vastaanottajaan, aiheeseen, käsittelytapaan, tekstilajiin, kirjoittajaan…

Suhteessa tavoitteeseen: Mikä on kirjoittajan ja tekstin tavoite? Tiedottaa, valistaa, vaikuttaa, taivutella, halventaa, pilkata, viihdyttää, huvittaa, tarjota elämyksiä, luoda taidetta… Missä ja miten tarkoitus näkyy? (tutki kieltä, ilmaisukeinoja)

Suhteessa tilanteeseen, tekstilajiin: tilanne ja tekstilaji vaikuttavat sävyn ja tyylin valintaan, sillä tekstilajeille ja tilanteille ovat kehittyneet omat sovitut käytänteensä (ns. tyylikonventiot). Yleensä teksti on tyyliltään ja sävyltään yhtenäinen (pakina on poikkeus). Miten teksti toteuttaa oman tekstilajinsa tai tilanteen edellyttämiä piirteitä? Mitä ne ovat? Miten tunnistat jonkin tekstin tietyn tekstilajin edustajaksi?

Suhteessa foorumiin: Mitä julkaisupaikka edellyttää tyyliltä ja sävyltä? Miten foorumin vaatimukset näkyvät tyylissä?

Suhteessa aikakauteen: Miten tekstissä näkyvät aikakauden, tyylisuunnan piirteet?

Suhteessa vastaanottajaan: Miten vastaanottaja on huomioitu tyyli- ja sävyvalinnoissa? Kenelle suunnattu tyylin ja sävyn perusteella?

Suhteessa aiheeseen: Miten kirjoittaja kirjoittaa aiheesta? Mitä tyyli- ja sävyvalintoja on tehnyt?

Suhteessa kirjoittajaan (itseensä): Miten kirjoittajan minä näkyy? Onko esillä vai taustalla jne.?

 
Tyylin nimeämisiä

-Realistinen = arkitodellisuuden tarkkaa kuvausta

-Romanttinen tai estetisoiva = tunteita, esteettisiä elämyksiä, sisäistä todellisuutta korostava

-Naturalistinen= rumaan ja vastenmieliseen huomion kohdistava, äärirealistinen

-Dekoratiivinen= koristeellinen, maalaileva

-Pohdiskeleva, poleeminen, juhlallinen, parodinen, humoristinen, ironinen, sarkastinen…

-Kohosteinen = tietyt tyylipiirteet nousevat esiin – vastakohtana huomaamaton

-Arkinen: lyhyet lauseet, yksinkertaiset rakenteet, arkinen sanasto, puhekieltä, konkreettisia sanoja, sävy voi vaihdella, olettaa lukijan läheiseksi, tuo itsensä esille, ystävien ja tuttujen kesken

-Muodollinen: pitkät lauseet, virkkeet, laaja sanasto, erikoissanastoakin, abstraktisia sanoja, vakava sävy, ei luo läheistä suhdetta lukijaan, ei tuo itseään esille, ammatti- ja asiantuntijakieltä

 

Tyyli voi olla

odotuksenmukaista – yllättävää, kohosteista

tunteikasta – asiallista

tuoretta – kulunutta (kliseistä)

arkista – juhlavaa

humoristista, rentoa, leikillistä – vakavaa

objektiivista (neutraalia) – subjektiivista (esim. kärkevää, pilkallista)

tekstilajisidonnaista – sitä rikkovaa

 

Kohosteinen tyyli kiinnittää huomiota poikkeamilla, toistolla, vahvistus- ja voimasanoilla, omaperäisillä sanoilla, äännemaalailulla jne.

 

Tyyliä (ja kieltä) tutkitaan äännetasolle, sanatasolla, lauseketasolla, virketasolla, koko tekstin tasolla

-äännetaso: sointuisuus, toisto, onomatopoeettisuus

-sanataso: minkä alan sanastoa, sanaverkot, kielikuvat, synonyymit, toisto, abstraktisuus, konkreettisuus, tuoreus, kuluneisuus, vierasperäisyys, retoriset keinot, fraasit

-lauseketaso: kielikuvat, vertaukset, upotukset, retoriset keinot

-lause- ja virketaso: rytmi, lyhyet, pitkät, yksinäislauseet, yhdyslauseet, lausetyypit (toteamus, käsky, kysymys), sanajärjestys, aktiivi-passiivi  runsas, vuolas, polveileva, niukka, lakoninen, ytimekäs tyyli

-tekstin kokonaistaso, -rakenne: osat, sidosteisuus, etenemistapa, tekstityypit tai kerrontamuodot, tyyli suhteessa tekstilajiin, konventiot (typografiset keinot = lihavoinnit, kursivoinnit, muut)

 

Tutki tyyliä ja sävyä tehtävänannon mukaisesti sen antamista näkökulmista.

-Tekstitaitotehtävässä aluksi lyhyt nimeäminen ja jokin tehtävänannon mukainen (keskeinen) huomio. Enemmän kuin yksi virke aloitukseen.

-Ryhmittele käsittelyosassa päätelmäsi ja havaintosi kappaleiksi, johdonmukaisesti eteneväksi kokonaisuudeksi. Aloita uusi kappale tärkeällä, kokoavalla päätelmällä tai havainnolla ja todenna se tekstistä otettujen esimerkkihavaintojen avulla. Tyylivalintojen perusteita voit etsiä (tehtävänannon rajaukset muistaen) tekstin kontekstista, lajista, lajikonventiosta, tavoitteista jne. Käytä käsitteitä ja termejä. Referoiminen ei riitä!

-Vältä turhaa asiatoistoa.

-Kirjoita hyvällä, tiiviilllä yleiskielellä ja asiatyylillä.

-Otsikoi tehtävänannon mukaisesti.

-Erillinen lopetus ei ole välttämätön.

 

(Ironia: salaiva, lausumalla tarkoitetaan päinvastaista, kuin mitä sen sisältö ilmaisee; lausumassa on jotakin odotuksenvastaista; rinnastaa asioita, joita ei yleensä liitetä toisiinsa.

Sarkasmi: pureva iva – vakavampaa kuin ironia, ilmaisee usein suuttumusta, inhoa, halveksuntaa, keinoina loukkaava liioittelu tai vähättely

Parodia: ivamukaelma)

Sarjakuvan tutkiminen

SARJAKUVAN ILMAISUMUODOISTA

(Lähteenä Heikki Jokisen artikkeli  ”Klonk ei ole vain klonk” teoksessa ÄOL:n vuosikirja XLIX ja Särmä, tehtäviä 3)

-Sarjakuva on visuaalinen taidemuoto. Katsoja, lukija näkee ja tulkitsee kaiken silmiensä avulla. Sarjakuva yhdistää kuvan ja sanan. Sarjakuva hyödyntää myös elokuvan ilmaisukeinoja.

-Sarjakuvaa käytettään sekä tarinan kerrontaan että tiedon välittämiseen (esim. hyötysarjakuvat).

-Sarjakuvan ilmaisu on joustavaa. Tapahtumien järjestys, nopeus, äänet, painotukset jne. ovat lukijan määriteltävissä ja tulkittavissa. Kerronnan eri  tasot ovat päällekkäin (tekstit, kuvat, tehosteet, merkit)

-Lukija näkee kaikki ruudut kerralla.

-Sarjakuva vihjailee, ei kerro kaikkea. Lukija tulkitsee myös sen, mitä ei kerrota, havaitsee kerronnan sävyt. Sarjakuvassa kerronta ja liike tapahtuvat myös kuvaruutujen välissä. Lukija täydentää aukot ja muodostaa liikkeen mielessään.

Sarjakuvatermejä:  puhekupla, ajatuskupla, albumi, strippi, ruutu, kuva, hahmo, kieli, sankari, antisankari, supersankari, manga, värit, piirrosjälki, kynän jälki, sommittelu, liike, symbolit, merkit, ääniefekti, vauhtiviiva, tarina

-strippi = muutaman ruudun mittainen sarjakuva

-sarjakuvanovelli = muutaman sivun pituinen sarjakuva, jossa on juonellinen tarina

-sarjakuvaromaani=pituutensa ja vaativuutensa perusteella romaaniin rinnastuva sarjakuva

Sarjakuvan ilmaisukeinoja: (tässä yleispiirteitä, mutta huomaa kunkin sarjakuvan persoonalliset piirteet)
-Tarina. kenestä tai mistä sarjakuvassa kerrotaan? Mistä osista tarina koostuu? Huiput, käänteet, ratkaisut. Henkilöiden erittelyä.

-Sommittelu. Mistä osista sarjakuiva koostuu? Millaisia kuvakokoja ja kuvakulmia on? Kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan? vaihtuuko näkökulma?

-Piirrostyyli. Millä adjektiiveilla kuvailisit piirrosjälkeä? Onko sarjakuivassa värejä? Miten nimeäisit tyylin ja sävyn?

-Kuvat ja tekstit kuvaavat myös aikaa, tilaa, liikettä ja ääniä

-Ruutujako, ruutujen väliset linjat, kuvien vaikutussuunnat

-Kuvakulmat, niiden vaihdokset

-Kuvakoot, niiden vaihdokset

-Värit, kuvan tummuus tai valoisuus

-Syvyysvaikutelman käyttö

-Puhekuplat ja niiden kieli:  puhekieli on kirjoitettua yleiskieltä typistetympää, päälausevoittoista, käyttää vähemmän substantiiveja ja abstrakteja sanoja, enemmän adverbeja ja konjunktioita.

-Tekstit, tekstikehykset

-Muut graafiset osat; äänitehosteet ja onomatopoeettiset ilmaisut, jotka pyrkivät jäljittelemään kuvaamaansa ääntä sekä kirjainmerkkien että piirrostapansa kautta
Sarjakuvan tulkinta
-Millaisen kuvan maailmasta, ihmisistä, elämästä sarjakuva välittää? Mikä on sen keskeinen idea? Millaisia arvoja ja asenteita tuo ilmi? Mikä on sarjakuvan tavoite?

 

Tekstin äänet

TEKSTIN ÄÄNET

-Teksti voi olla yksiääninen tai moniääninen. Teksti voi olla yksinäkökulmainen tai moninäkökulmainen. Teksti voi olla neutraali tai näkemyksen/erilaisia näkemyksiä ilmi tuova.

-Kenen/keiden ääni tekstissä kuuluu? Kuka puhuu ja missä roolissa? Keitä äänet edustavat? (Kansaa, järjestöä,yritystä, ryhmää, yksilöä.)

-Miten kirjoittaja esittää asiansa? Onko hän neutraali vai tuoko näkemyksensä esille? Selostaako? Miten selkeästi kirjoittajan oma ääni kuuluu? Onko asennetta osoittavia ilmauksia? Muuttuuko äänen kuuluminen?

-Kuuluuko tekstissä muiden ääniä ja miten ne  tulevat esille? Referoiko, selostaako kirjoittaja muiden sanomisia? Onko muilta suoria sitaatteja? Kommentoiko kirjoittaja muita? Kommentoivatko muut? Onko kehumista, moittimista, arvioimista, huumoria, ivaa jne?

-Keiden näkökulmat korostuvat, keiden mahdollisesti puuttuvat? Onko ristiriitaisuuksia?

-Onko tekstissä muistumia toisista teksteistä, viittauksia toisiin teksteihin (silloin niiden äänet pääsevät esiin)?

-Mikä merkitys kuvilla, kuvateksteillä, grafiikalla, kainalojutuilla, lähteillä on? Keiden ääni niissä kuuluu?

-Miten eri äänien kuuluminen vaikuttaa lukijaan? Millainen käsitys syntyy tekstistä?

Voiko tekstiin ja sen kirjoittajaan luottaa?