tiistai 26. marraskuuta 2013

Kommentin ohjeet

Nämä ohjeet ovat ÄOL:n laatimat


Kommentti on tekstilaji, jossa kirjoittaja esittää näkemyksiään aiemmin sanotusta, tässä tapauksessa

– Tekstin otsikko voi olla joko itse laadittu tai tekstilajin nimi.

– Kommentin tulee jatkaa keskustelua, ja sen pitää nimenomaan ottaa kantaa, ei referoida tai taustoittaa pohjatekstejä. Siinä pitää siis olla selvä teesi.

– Kommentoinnin kohteeksi voi valita pohjateksteistä pienemmän tai suuremman asian, myös huomionarvoisen tai kiinnostavan yksityiskohdan. Kommentissa mainitaan pohjateksti, johon otetaan kantaa. Lähdeviitettä ei välttämättä tarvita.

– Kommentoija voi olla samaa tai eri mieltä kirjoittajien kanssa. Hän voi vahvistaa valitsemaansa asiaa tai olla kriittinen.

– Kommentti on lyhyt. Sen pituus on annettu. Sanamäärän selvä ylittäminen tai alittaminen (noin 10%) vähentää pisteitä.

– Tyyliltään kommentti on yleensä asiatyyliä. Huomioi pohjatekstin tyylilaji ja foorumi.

– On mahdollista kirjoittaa omissa nimissään tai ottaa jokin rooli.

 

perjantai 22. marraskuuta 2013

Proosaa erittelemään


Proosan erittelyn avuksi

PROOSAN ERITTELYN AVUKSI
Kirjoita erittely ja tulkinta preesensissä.
Aihe, tarina, juoni (Tarina on kertomuksen sisältö, joka voidaan purkaa aikajärjestyksessä eteneväksi jatkumoksi, jossa on alku, keskikohta ja loppu, kesto. Juoni on järjestys, jossa tarina kerrotaan. Houkuttelee lukijan lukemaan, sisältää käänteen, mahdollisesti ennakointeja ja takaumia, jättää aukkoja lukijan täytettäväksi.)
Teema (Mitä kertomus väittää maailman ja ihmisen luonteesta tietyissä olosuhteissa.
Kertomuksen, tarinan, novellin (kokonais)rakenne (sisältää myös kerronnan)
-tarinan nimi
-tekstin rakentuminen osista (kokonaistaso, virke- ja lausetaso, sanataso)
-alku, keskikohta, lopetus; toimintaa aiheuttavat ristiriidat, jännitteet; käännekohdat, huippukohdat, ratkaisu; novelleissa eri novellityypit
-kehyskertomus (romaanissa tai novellissa varsinaista, niin sanottua sisäkertomusta kehystävä tarina, jossa tuodaan esille varsinaisen tarinan kerrontatilanne)
Kerronta
-kertoja(t) (teoksen ääni, eri asia kuin kirjailija; minä-kertoja; hän-kertoja; kaikkitietävä kertoja; osittain kaikkitietävä kertoja; objektiivinen kertoja =puolueeton, häivytetty kertoja, ulkopuolinen kertoja, ei useinkaan näe ajatuksia; kommentoiva kertoja=subjektiivinen kertoja=dramatisoituva, kertomuksen osaksi tuleva kertoja kertoja; epäluotettava kertoja) KATSO LOPUSTA TARKEMMIN KERTOJASTA!
-näkökulma(t)(kenen näkökulmasta kerrotaan, voi vaihdella)
-aikasuhteet (historiallinen tapahtuma-aika, kesto, psykologinen, elämyksellinen aika, takaumat, ennakoinnit, hyppäykset, aukot ajassa)
-miljöö(t) (millaiseen miljööseen tapahtumat sijoittuvat)
-motiivit (toistuva elementti, johon lukija kiinnittää huomiot: esinemotiivi, johtomotiivi=toistuva asia, henkilömotiivi=tietty ihmistyyppi tai –luonne, tilannemotiivi= tietty, merkittävä tilanne toistuu)
-aukot (tapahtumissa, ajassa)
-intertekstuaaliset viittaukset
-symbolit, kielikuvat
-kerrontamuodot (suora kerronta, jossa kertoja selostaa tapahtumia; epäsuora kerronta tai ns. eläytymisesitys, jossa kertoja kuvaa myös henkilön ajatuksia; kuvaus, joka pysäyttää ajan, koska keskittyy tarkasti hetkeen; kohtaus, monologi, dialogi, tajunnanvirta=sisäinen monologi)
Miljöö
-aika (menneisyys, nykyisyys, tukevaisuus, historiallinen aika)
-paikka (maantieteellinen, sosiaalinen, aatteellinen ympäristö, realistinen, fantasiamiljöö, scifi)
-tilanne
-miljöön merkitys kokonaisuudessa
Henkilöt
-päähenkilö tai keskushenkilöt
-sivuhenkilöt
-taustahenkilöt
-henkilöiden väliset suhteet, vastakkainasettelut, jännitteet, konfliktit
-henkilöiden kehittyminen, muuttuminen
-millä keinoin henkilöitä on kuvattu (”tarkastele henkilökuvausta”)
Tyyli, kieli, sävy
-tekstin rytmi
-virkkeet, lauseet
-sananvalinnat, sanaperheet
-kielen kuvalliset keinot
-ääni, sävy
-kielen, ilmaisukeinojen luonnehdintaa (hyödynnä runon kielestä oppimiasi asioita)
(tyyli voi olla esim. niukkaa, pelkistettyä, minimalistista, toteavaa, paisuttelevaa, rönsyilevää, maalailevaa, tunteellista, juhlallista, arkista, poleemista, leikittelevää, parodioivaa, ironista jne. Osoita, mistä tyyli syntyy.)
Tulkinta
Tekstistä tehtyihin havaintoihin perustuva näkemys tekstin merkityksestä ja teemasta.
(Lähteinä Käsikirja, kurssivihko 8, Äidinkielen ja kirjallisuuden lähde)

KERTOJAN ERITTELYÄ (lähteinä Käsikirja, Kieli ja tekstit 2, Piste 8)

Kertoja tulee tarinassa esille esim. seuraavilla tavoilla:
-kertomalla tapahtumapaikan tai kuvaamalla sitä
-määrittelemällä liikkumista tarinan ajassa
-nimeämällä tarinan henkilöitä
-määrittelemällä tarinan henkilöiden olemusta ja luonnetta
-raportoimalla sellaista, mitä henkilöt eivät ajattele tai sano
-tulkitsemalla ja kommentoimalla kertomaansa tarinaa sekä esittämällä yleistyksiä henkilöistä ja tapahtumista
-puhuttelemalla lukijaa

-Kertojan läsnäolon, havaittavuuden aste vaihtelee, kertojia voi olla yksi tai useampi = moniääninen kertoja
- kertojan asema kerrottuun voi pysyä samana tai kertoja voi vaihtaa asemaansa, tarkkailukulmaansa kerronnan eri vaiheissa
-kertoja voiselostaa toimintaa; keskittyä tarkkaan kuvailemiseen; siirtyä syrjään, antaa tilaa dialogille
-kertoja voi olla osallinen tarinan tapahtumiin, esimerkiksi minäkertoja
-kertoja voi tarkastella tapahtumia ulkopuolelta = tarinanulkoinen kertoja, kaikkitietävä kertoja, osittain kaikkitietävä kertoja
-kertoja voi tuoda itseään esiin, kommentoida = näkyvä kertoja, subjektiivinen kertoja, kommentoiva kertoja
-kertoja voi selostaa vain ympäristöä ja kuvata henkilöiden tekoja kommentoimatta, olla huomaamaton = näkymätön, objektiivinen kertoja – äärimmilleen vietynä silloin, kun kerronta etenee dialogeina ja henkilöiden luonne tulee esiin vain heidän oman puheensa ja toimintansa kautta
- kertoja voi olla suhteessa kuvattavaansa etäällä, jolloin tekee havaintoja matkan päästä, sivusta
-kertoja voi olla eläytyvä kertoja, joka tulee lähelle kuvattavaansa ja eläytyy tämän ajatusmaailmaan, jopa samaistuen
Luotettava tai epäluotettava kertoja